Sairauden oppiläksyt

Kysymys on tärkeä, miksi sairastan? Siihen kiteytyy koko elämä, ihmissuhteet, suhteet omaan itseen, tavat, tottumukset, asenteet ja ajatukset, menneisyys, entisetelämät ja tämä nykyinen ihmisen kehollinen elämä. Henget eivät sairasta, koska henkinen olemus ei voi sairastua fyysisesti. Hengen ja nyt tarkoitan meitä, ei kehossa olevina olentoina, meissä on eri tasoisia henkiä. Samalla tavoin kuin kehollisissa on jalostuneita ja vähemmän jalostuneita. Meidän tilassa karkeammat henget elävät ilman sairauksia, mutta voivat toimia nurinkurisesti. Kehitystaso ratkaisee sen, kuinka tietoinen henki on  Jumalallisuudesta ja ikuisista laeista. Henkinen edistyneisyys näkyy toiminnassa kaikella tavalla. Ihmisenä ollessa ei tule ajatelleeksi sitä, että henkiminä on aina läsnä siinä missä ilmentää elämäänsä. Ikuisuuden mysteeri ihmiselle on vaikeaa, koska kyky aistia henkimaailmaa on rajallista. Tietoisesti elävä ihminen tuntee henkimaailman läsnäolemisen ja se ei aiheuta sen merkillisempiä kokemuksia. Tietoisuus on avain kasvamiseen ja ymmärtämiseen.

Ihminen sairastaa monista eri tekijöistä johtuen. Lähtökohtaisesti kysymys on rakkaudesta tai sen torjunnasta. Jumalan laki on selkeä ja sen aihiot ovat ihmisen sielussa. Rakkaus on luottamusta ja valoa. Rakkaus on oikeamielisyyttä, tasapuolisuutta, rehellisyyttä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Rakkaus on hyväntekemistä. Rakkaus on elämä. Rakkaus on elävä. Rakkaus on Jumala. Ihmisellä on jokaisena hetkenä, myös henkimaailmassa, vapaus valita. Valita ja toteuttaa valintansa sekä kestää seuraukset valinnoistaan. Kasvu ja henkistyminen tapahtuu näissä seurauksien jatkumoissa.

Sairastaminen on seurausta jostakin rakkaudettomasta valinnasta. Sairastaminen on seurausta, joko tämän elämän välinpitämättömyydestä itseä ja elämää kohtaan tai edellisten elämien summausta teoista ja tekemättä jättämisistä. Tärkeää on ymmärtää, että kaikki henget vaikuttavat kaikkiin. Kukaan ei ole erillinen siitä kentästä ja sama vastuu koskettaa kaikkia. Esimerkiksi, jos perheessä yksi perheenjäsen on ilkeä, koko perhe kärsii tavalla tai toisella ilkeyden seuraamuksista. Energia värittyy tuntemuksien ja aikeiden kautta. Ilkeä ihminen sinkoaa tummaa, karkeaa ja haavoittavaa energiaa läheisiinsä. Kehen se eniiten sattuu, on usein herkempi tai energioissaan alavireinen. Alavireisyys on seurausta itsen laiminlyönneistä, vähättelystä, uhriudesta tai vain väsymyksestä ja pettyneisyydestä. Ilkeyden jakaja haluaa tulla puhutelluksi, mutta usein ei ole ketään rohkeaa, joka pysähtyisi puhumaan asioiden oikeasta laidasta. Ja niin ollen ilkeys saa jatkua ja kasvua ei synny. Vastuun periaate on selvä. Olemme kaikki vastuussa henkisestä kasvusta ja meidän tulee ymmärtää asian vakavuus. Oikeudenmukiasuuden ja hyvyyden puolustaminen on velvollisuus, jota ei tule unohtaa. Kurittomuus, itsekkyys ja välinpitämättömyys on seurausta siitä, että vanhemmat eivät piittaa vastuustaan, suhteessa lapsiinsa. Oikeudenmukaisuuden ihanne on poljettu välinpitämättömyyden ja itsekkyyden jalkoihin. Seuraukset näkyvät tänä aikana kaikessa.

Sairauksia on monenlaatuisia. Verenperintönä saadut heikkoudet eivät välttämättä puhkea sairaudeksi. Se miten ihminen toimii eläessään avaa väylän sairastumiselle tai terveydelle. On sukujen sairauksia, mutta ei kaikki samaa sukua olevat sairastu tiettyyn tautiin. On menneiden elämien seurauksina siirtyviä sairauksia. Silloin ihmisellä on mahdollisuus hyvittää tekojaan ja kärsimyksen kautta löytää henkisen itsensä tiedostamista.

Kysyjän elämässä on tapahtunut paljon menneistä elämistä maksuun pantua kärsimystä. Sielut, jotka ovat tässä elämässä vaikuttamassa, ovat hyvin epäsynkronisessa tilassa. Asioista ei ole puhuttu niiden oikeissa merkityksissä, vaan puheet ovat olleet pinnallisia. On oltu rehellisiä, mutta ei sillä tavalla, että sen seurauksena olisi parannus. Salaamisen ja valehtelemisen karma tulee esille suvun nuorimmissa jäsenissä. He taistelevat siinä maastossa, että yrittävät ottaa selvää, mikä on totta ja mikä on valetta. Se kuormittaa kaikkia osallisia. Kenelläkään ei ole hyvä olla, vaikka sitä halutaan tuoda teennäisesti esiin.

Kenttä, jossa eletään altistaa sairastamiselle. Voimat hiipuvat epäaitoihin tilanteisiin, on kuin ihmiset olisivat pakosta tekemisissä toistensa kanssa ja kaikilla on paha olla. Muutoksen välttämättömyys on ilmeistä, mutta kenelläkään ei ole tarvittavaa voimaa. Sairastumisen jälkeen seuraa sairastaminen.

Mitä voi tehdä? Kyse on tekemisestä, ei aikomisesta vaan ryhtymisestä. Ilmapiiri tulisi puhdistaa puhumalla asiat auki. Ummehtunut ja negaatioiden saastuttama vuorovaikutus lisää huonovointisuutta. Valehtelemisen ja kieroilun aika on ohi. Se miten tilanne etenee riippuu kaikista osapuolista, mutta jonkun on otettava asiat puheeksi. Tilanteet ovat kehittyneet sairastamiseen asti, mutta niin kauan, kun henki asuttaa kehoa ajallisessa maailmassa, on mahdollista korjata tilanne. Jos korjaamista ei tehdä, se siirtyy korjattavaksi toiseen paikkaan ja aikaan. Eli karma pitää huolen siitä, että kukaan osallinen ei pääse pälkähästä välinpitämättömyytensä takia. Läksyt kasvavat, koska ei ole otettu opiksi.

Kuolema ja kuoleminen on kysyjän ajatuksissa. On hyvä muistaa, että kuolema on siirtymistä ja kaikki henget siirtyvät ajallaan tilasta toiseen. Tärkeintä kaikessa on pyrkimys saada anteeksianto ja rauha ihmisten välille. Epäsopu ja ristiriidat vaikeuttavat siirtymistä, koska asioiden keskeneräisyys ahdistaa sielua. Onhan sanottu, että jokaisena hetkenä meidän tulee elää niin, että olemme valmiita siirtymään. Se, mitä tässä tarkoitetaan, viittaa nimenomaan ihmissuhteiden tasapainoon saattamiseen, ainakin omalta osalta, olkoonkin, että toinen osapuoli ei ehkä suostu muuttamaan kantaansa. Oman osuuden tekeminen vapauttaa ja omatunto rauhoittuu. Silloin anteeksi anto ja pyyntö jää itämään sen ihmisen mieleen, joka on tinkimätön ja kylmä. Hän vastaa seurauksista omaan elämäänsä, mutta sidos raukeaa toisen osapuolen osalta. Anteeksi pyytäminen, on suurin henkinen vapautumiseen johtava teko. On hyvä muistaa, että myös itselle tulisi antaa anteeksi. Syyllistyminen ja syyttely eivät johda muuhun kuin katkeroitumiseen ja katkeroituneen ihmisen elämä valuu hukkaan. Energiakato avaa väylän niin ulkoapäin tuleville vahigoittaville energioille, kuin sisäisyydessä itäville taudin aiheuttajille.

Rukoileminen avaa oven meille, henkioppaille ja enkeleille, toimia. Rukouksen suuntana olkoon voiman ja rohkeuden löytäminen. Kysyjän tulee muistaa oman elämänsä merkitys ja se, että kaikki pyrkimykset johtavat johonkin. Käpertyminen ja pakeneminen eivät ratkaise kyseessä olevia ongelmia. Rukoilemme taivaallista Isää, että hänen voimansa avulla sulkeutuneet ihmis-sydämet avautuisivat anteeksi antamiselle ja parannuksen tekemiselle.