Siirtymistä on kysymys. Koko elämän ajan siirtymät mahdollistavat liikkumisen, etenemisen ja kasvun. Tarvittava energia syntyy rakastavasta mielestä, ylevästä sielusta, joka kutsuu ja pakottaa ihmistä kasvamaan kohti täydempää elämää. Täydenmpi elämä on herkempää ja hyvin voimaksta. Ihminen voi kuvitella, että herkkyys on voimattomuutta, mutta niin kuin lumoavassa maailmankaikkeudessa kaikki on vähän paradoksaalista, niin tässäkin.Herkkyys on super voimaa, mutta sen valjastamiseen tarvitaan rohkeutta tunnistaa ja toimia elämän suuntasisesti.
Vaikeudet ovat mielen ristiriitoja, koska mielen kentässä vastakkaisuudet taistelevat toisiaan vasten. Tottumus ja rutiini pidättää ihmistä, kun seikkailu ja vapaus kutsuu kokemaan ennen kokematonta, erilaista, uutta ja uudistunutta elämää. Sen kahden energiajuonteen väliin sijoittuu ihmisen, persoonan ja sielun liitto.
Sielu tietää aina parhaat keinot, koska sen henkinen ulottuvuus tuntee, mitä seuraa mistäkin valinnasta. Persoona ei näe eikä liioin tiedä, koska rajoittunut mieli on sen toiminnan säätelijänä. Sattumanvaraisuus viitoittaa maallistuneen persoonan elämää, olkoonkin, että henkinen tietoisuus heijastaa kaikuja jokaisen ihmisen elämään. Sielun vallitsevuus tuo ihmiseen valoisuuden, uskon, toivon ja luottamuksellisuuden. Kaikki asiat sujuvat, kun ihminen antautuu sielunsa ohjaukseen ja lakkaa pyristelemästä vastaan. Myönteisyys on yksi merkittävin piirre, sielutietoisesta ihmisetä.
Negaatiot ovat energiajuonteita, joiden sävy on mustan harmaata. Ne leijuvat yltympäriinsä ja ihminen joutuu niiden valtaan hyvin helposti. Energia leijuu ja tunkeutuu ihmisen sisäisyyteen hyvinkin huomaamatta. Sankka harmaan musta energia nielee kaiken sisäänsä ja ihmisen elämässä on vaiheita, jolloin hän on tämän sakean, uuvuttavan ja kammottavan voiman sisällä. On äärimmäisen tärkeää pitää omaa vastustuskykyä yllä, ettei huku toivottomuuteen. Negatiivinen energia tarjoaa aina luopumista, jättäytymistä ja kannattavuuslaskelmia elämän ratkaisuksi. Ei riskejä, ei yrittämistä, ei ponnisteluja vaan löysäämistä ja oleilua. Mitäänsanomaton elämä on aina ihmisen oma luomus ja sen perusta on negatiivisessa energiakentässä. Ihminen on tuolloin avannut itsensä ulkoisille vaikutteille ja liittynyt valittajien kerhoon, joka ei ole halukas panemaan itseään likoon yhdenkään hyvän asian eteen. Rohkeus on hiipunut mutinoihin ja valittamiseen. Seuraukset ovat nähtävillä sairauksina, masennuksina, syrjäytyimisinä, turhaumina ja ennen aikaisina kuolemisina eli itsemurhina.
On aikoja, jolloin jokainen ihminen havahtuu tahtomaan parempaa itseltään. Se tarkoittaa heräämistä vastuuseen, mitä minä voin voidakseni paremmin? Kysymystä ei esitetä ulkopuolisille vaan itselle eli sielulle. Sielu on hereillä ja vastaa heti tai hetkisen kuluttua. Kysymys on aina ryhtymisestä tekemään asioita toisin. Mikään ei tule ihmiselle, tässä elämän vaiheessa, noin vain, napista vääntämällä. Laiskottelun jälkeen on todella vaativaa ryhtyä tekemään jotakin. Todellinen tekeminen on itsekurillista ja haastavaa. Enään ei voi syyttää muita, ei syyllistää toisia, vaan on katsottava omaa itseä suoraan sydämeen. On vahvistuttava henkisesti, että voi voittaa alemman mielen himot ja halut. Henkisyydestä kumpuaa tahto ja voima, joilla on suunnattomat ulottuvuudet, toteuttaa asioita.
Viisaus kumpuaa sielusta, persoona perustelee järkisyillä. Näiden kahden ulottuvuuden kietominen yhteen on ihmisen ominta aluetta alkaa toteuttaa elämänsä tarkoitusta. Vasta, kun nämä kaksi tasoa löytyvät ihmisen toimintatavoista, voidaan havaita todellista edistymistä. Siihen saakka elämä on kamppailua joka päiväisestä leivästä ja siitä, mitä muut mahtavat ajatella. Niin kuin sillä olisi jotakin merkitystä?
Positiivinen energia eli rakkauteen sisäistynyt voima sinkoutuu suoraan ja kirkkaudella. Se ei leiju, eikä kiedo vaan se lävistää, sillä volyymilla mikä on sille luontaista. Ihmisen rakkaus kutsuu rakkautta luokseen, ihminen avaa sydämensä omasta halustaan ja rakkaus lävistää koko olemuksen ja liittää sen lujasti alkulähteeseensä eli Jumalalliseen energia tietoisuuteen. Siksi rakkautta ei voi olla huomaamatta, koska se tuo aina tullessaan valon. Missä valoo näkyy tai mistä sen voi helpoiten havaita, on katsoa pienen viattoman vastasyntyneen auraa eli voimakenttää. Lapsi tuo tullessaan rakkautta, koska sn sielu sikiää rakkauden kentässä. Kuinka pian kenttä lakkaa näkymästä, riippuu ihmisistä keille vauva syntyy. Kuitenkin niin, että rakkauden kipinä säilyy ihmisen sisimmässä aina, olkoonkin hän elämässään missä tahansa.
Kuinka kohtelet kehoasi? Välinpitämättömyys on seurausta tietämättömyydestä. Ihminen ei hallitse omia valintojaan vaan käyttäytyy tuhovasti. On tärkeää ymmärtää, että se millä ruokit kehoasi vastaa sitä, mitä ajatuksia ajattelet, miten olet asennoitunut, Myrkyttäminen tarkoittaa, ettei piittaa syömisistään, juomisistaan niin kuin ei piittaa ajatuksiensa sanojensa ja asenteidensa sisällöistä. Myrkyttyminen sairastuttaa ihmisen kehon ja mielen. Energia säie henkiseen ulottuvuuteen tukkiutuu sata varmasti ja elämä muuttuu aina vain ilottomammaksi. Seurauksellisuus tarkoittaa kaikkea eri tasoja. On selvää, että aine ei voi ainetta muuttaa muuksi, mutta henkinen energia muuttaa lopulta kaiken. Ainoa tie eheyteen ja eheytymiseen on henkisyytensä tunnistaminen ja toiminta sen vahvistamiseksi.
Välinpitämättömyys on vastuun pakoilua. Asioiden siirtämistä tuonnemmaksi, jostakin itsekkäästä syystä, on pidettävä erittäin huolestuttavana tapana toimia. Ihminen voi siirtää asioitaan tiettyyn pisteeseen saakka, mutta on aivan varmaa, että jonakin hetkenä siirtely ei enää onnistu. Silloin on maksuunpantujen seurauksien vuoro. Eikö ole viisainta pyrkiä toimimaan oikein ja kohtuullisella ajalla? Miksi jatkaa kärsimystä yhtään pidemmälle? Miksi antaa tilaisuuksien vain huonota huonone mistaan? Kärsimys on ihmisen oma luomus, koska vapaan tahtonsa mukaan, ihminen voi aina toimia toisin. Se vaatii kärsimyskierteen suunnan muuttamista selviytymiseen, askel askeleelta. Yksikin oikea suuntainen askel antaa lisää energiaa, koska rakkaus on vallitsevin voima. Olkoon, että negaatioiden huurut kiertelevät ympärillä, niin kuitenkin jossakin pikahtaa valo. Sitä kohti siis, keinolla millä hyvänsä. Periksi ei saa antaa vaan sinnikkäästi ottaa askeleita, tehdä tekoja, ajatella myönteisemmin. Jonakin päivänä, iltana ja yönä, huomaa tulleensa kotiin. Kotiin, jota on aina kantanut mukanaan. Omaan henkiseen olemukseensa, joka ottaa vastaan matkalaisen. Erillisyyttä ei oikeasti ole. On mielen harha, joka täytyy elää läpi, että vihdoin alkaisi näkemään pidemmälle. Saisi todellisen ymmärryksen syttymään ja palamaan kirkkaasti.
