Luomisessa on kysymys uuden alun saattamisesta kasvuun. Näe siemen, mutta et voi tietää mitä siitä kasvaa. Miten se juurtuu ja mitä tarkoitusta se on tullut toteuttamaan. Olet kylvänyt siemenet menneisyyksien hämärissä, et voi muistaa kaikkea kylvämääsi. Et voi edes aavistaa tai tietää, mitkä simenet ovat nyt työntäneet hennot ja hauraat itunsa esiin. Tietämisesi rajoittuu tähän hetkeen, olet siis hetken sisällä. Mikä osa sinusta haluaa kiepeästi tietää mitä on tulossa? Voitko kuvitella, sillä ei lopulta ole mitään väliä, koska kaikki johtaa samaan.
Onnesi on olla läsnä tässä, kipeän koskettavassa luomisen alun hetkessä. Ole siis läsnä ja anna kivun murtaa kuori, joka estää kasvun. Sinun kasvusi. Tarvitset kipua, että murrat murtumaan tarkoitetun kuoren. Murru siis ja samalla tapahtuu syntymän suurenmoinen alku. Sinä synnyt uuteen maailmaan, uuteen tilaan ja tasoon. Siitä tässä on kysymys. Sinun syntymästäsi.
Itkusi on vanhan itkua, et pääse katsomaan mennyttä, koska se huuhtoutuu kyynelissä. Tuska helpottaa, kun on olet kypsä. Ei yhtään ennen, eikä jälkeen. Kestä se paine, antaudu sille ja olet pian vapaa. Vapaa elämään luomuksesi läpi, oman aikaan saannoksesi, oman tahtosi ja rakkautesi. Murru, miksi hangoittelisit vastaan? Murru, miksi toistaisit vanhaa, kun uusi on jo läsnä?
Irrota itsesi, tuudita ja rakasta. Kaikki on olemassa löytymistä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti